lauantai 21. marraskuuta 2015

Kurkkaus sisälle

Meidän ikkunoiden korjaustyöt ovat olleet "pitkissä kantuumissa", kuten tietysti kaikki muukin on ollut.  Ikkunoilla on ollut myös monta tekijää -ehkä liiankin monta.  Reippaana tyttönä ajattelin ensin, että kunnostan ainakin puolet itse.  No, minusta ei vaan ollut siihen. Ikkunalasin leikkaaminen, puukorjausten arviointi ym.ei onnistunut. Maalin rapsutteluun se työ sitten jäi.  Minun kädentaitoni sopivat paremminkin tuonne päiväkodin taaperoryhmään.




Onni on nyt kuitenkin kääntynyt ja  meillä on huippuhyvä ikkunoiden tekijä tai oikeastaan kaksi tekijää. Kehuja on tullut kaikilta, jotka ovat työnjäljen nähneet. Kumpikin taitaja ilmestyi kuin sattuman kaupalla. Tai no, minähän kohtalonuskoisena tiedän, että kaikki tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Ikkunatkin valmistuvat silloin, kun on sen aika. Tässä muutama räpsy talon sisällä olevasta verstaasta.



Tekijöiden nimiä voin tarvittaessa kertoa, mutta mustasukkaisena vasta tämän projektin jälkeen. 


Nyt kun minun ei tarvitse hikoilla ikkunoiden parissa, niin olen ehtinyt kulttuuririennoille. Seinäjoen Taidehallilla on vaihtunut uusi, upea näyttely. Käykää kurkkaamassa.  Alla pikku maistiainen.



keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Tonttulanpaja

Meidän perhe on käynyt Tonttulanpajassa joulun alla niin kauan kuin muksut ovat olleet pieniä. Tapahtumassa on aina ollut sellaista joulun tuntua, jota olen itse halunnut lapsille välittää: salaperäisyyttä, käsillä tekemistä,  laadukkaita materiaaleja ja perheenä yhdessäoloa.



Päiväkodilla valmistelemme tapahtuman yhdessä vanhempien ja henkilökunnan kanssa. Kaikki järjestelyt pidetään tietysti lapsilta salassa, jotta joulun taika säilyisi. 




Tonttulanpaja on tarkoitettu kaikille halukkaille. Ei tarvitse olla mitään yhteyksiä päiväkotiin.  Tapahtuma järjestetään nyt lauantaina kymmenen ja yhden välillä. Ohjelma pyörii nonstop. Mukana mm.leivontaa, huovutusta ja narunpunontaa. Pääsymaksuun kuuluu materiaalit ja tarjoilut. Isot tontut toimivat ohjaajina. 





Alla olevasta julisteesta löytytyy lisätietoa. Olette lämpimästi tervetulleita. 


perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuisia mietteitä

Tämä puhelimella bloggaaminen on osoittautunut haasteeksi. Olen aloittanut viisi eri tekstiä ja ilmeisesti hukannut sen ainoan onnistuneen. Ainakaan minä en enää löydä kirjoitustani Torreviejan lomasta. No, mitäpä noita hiekkarantoja  muistelemaan täällä pimeässä marraskuussa. 

Olen kirjoittanut teille myös  lyhtyjuhlasta ja kadottanut sitten tekstin.  Steinerkouluissa ja -päiväkodeissa on viehättävä tapa huomioida vuodenkiertoa erilaisin juhlin. Näin Martinpäivän tienoilla sytytämme valon lyhtyihin ja kiinnitämme huomion myös sisäiseen valoon antamalla omastamme . Päiväkodin lapset leipoivat joko sämpylöitä tai pikkuleipiä ja sitten antoivat leipomuksensa toisten ryhmien lapsille. Aamuhämärässä laulettiin lyhtykulkueena: "Tuol' ylhäällä loistavat tähdet. Täällä alhaalla loistamme me." Metrinmittaiset punaposkineen olivat kyllä valtavan suloisia lyhdyt käsissään. Steinerpedagogisesta koulutuksesta on jäänyt mieleen sellainen lausahdus,  että lyhtyjuhlassa sytytämme valon ulos ja adventtina siirrämme valon sisäämme.  Mielestäni se on hieno ajatus hiljentymistä joulun aikaan. Ihmisillä, kun tahtoo olla päinvastoin joulun ajan paniikki kaikenlaisista pakollisista järjestelyistä. Jos tänä vuonna olisikin oikein hoksusta kotoisin ja hoitaisi kulutusjuhlan jo marraskuussa, sytyttelisi välkkyvalot ja sitten joulukuussa viettäisi ajan perheen kanssa jotenkin järkevämmin. Jos ihan tekisi itse laatikot ja leipomukset.




Luulen, että joulukuu on meillä  vapaa myös  raksahommista. Korkeintaan raivaustöitä, että saisin pihasta edes yhden säädyllisen kuvan blogiin. (Eikös hyvät somekuvat ole siivoamisen tarkoitus?) Piha on tällä hetkellä täynnä purku- ja rakennusjätettä sekä kuravelliä! Saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi siivoustalkoolaiseksi. Kuvasta olen näppärästi muokannut kaaoksen melkein näkymättömäksi. Vaivihkaa esittelen myös uudet lunetit. Nuo ikkunoiden poikkipuut ovat vain hetken tukemassa. Laseihin laitetaan vielä "koristepuut". Hyvää viikonloppua ja ihmisiksi pikkujouluissa kenellä niitä on.




sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pikku uutinen

Nyt saamme toivottaa talolle onnea ja huoletonta tulevaisuutta. Pienten muodollisuuksien jälkeen päärakennus ja keltainen piharakennus saavat suojelun.  Mycket bra Östis! Mycket bra.


Hienolta näyttää myös uusi katto jalkaränneineen. Toiselta puolelta on vielä vaiheessa. Facebookissa taannoin kysyin mieleipidettä lunetti-ikkunoiden tekoon. Paljon tuli kommentteja puolesta ja vastaan. Viikon- parin päästä näette mihin tulokseen tulimme. Kuulumisiin!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Syksyn töitä

Meillä on pitkästä aikaa aivan tavallinen sunnuntai. Sellainen sunnuntai, joita oli ennen kuin ostimme aurinkotalon. Mikko lähti koiran kanssa metsään. Minä jäin lasten kanssa kotiin. Täällä kotona ei ole odottamassa mitään akuuttia raivaustyötä tai viikkokausia odottanutta projektia. On hetki aikaa istahtaa ja kirjoittaa vaikka blogia. En oikeastaan edes tiedä, mistä tämä seesteinen sunnuntai tupsahti, koska työtä on paljon. Mutta hyvä näin.

Hetki Östiksellä.

Joku aika sitten hevostarvikekaupan ulkopuolella tuttava kehotti päivittämään blogia, koska kuulemma kuistikin on purettu. Ilmeisesti päivittämisestä on siis ainakin jo niin pitkä aika. Minusta tuntuu, että siitä on viisi vuotta, kun kuisti vielä oli paikoillaan. Näin nopeasti ihminen tottuu. Ei kai niistä purkutöistä ole kuin kaksi kuukautta? Kuistin purkaminen oli kyllä iso etappi. Tuntui, että sen jälkeen purkutyömaasta tuli rakennustyömaa. Vaikka sen jälkeen on kyllä kattokin purettu. Kuistin läpi kuitenkin kuljettiin ja siellä oli aina näkyvillä talon menneen elämän ilkivaltatyöt. Oli henkisesti iso asia päästä siitä eroon. Purkutöiden aikana oli oikeastaan helpostus huomata, että kaiken lisäksi kuisti oli täysin laho. Purkupäätös oli kaikin puolin oikea. Purkutöistä jäi muistoksi hölmö video, jonka olen blogin Facebook -sivuilla julkaissut. Se löytyy täältä.  


Lapsi ja sorkkarauta

Tämä syksy on mennyt kattotöiden parissa. Katto on vuotanut jonkin verran koko tämän ajan, kun olemme talon omistaneet. Mikko on välillä paikannut vuotokohtia, mutta kovalla sateella vesi on taas tullut sisään. Kattohan on entisöity v. 2007. Työ tehtiin esimerkillisen hyvin, mutta ilmeisesti rahan puutteen vuoksi tien päähän tullut aluskate jätettiin vaihtamatta. Aluskatteena olleen pärekaton sai purkaessa melkein luudalla lakaista pois. Niin huonossa kunnossa se oli. Vuoden 2007 korjaustyöt eivät kuitenkaan menneet hukkaan vaan niiden ansiosta talo on pelastunut. Nytkin vauriot ovat olleet laajamittaisia, mutta ilman katon kunnostamista en usko, että talo olisi ollut pelastettavissa silloin, kun sen ostimme kaksi vuotta sitten.

Päreparat.


Tällä hetkellä kattorakenteet on korjattu. Katon frontonin kohdalla oli pahimmat vauriot. Näytti siltä, että jos kulmaa vähän kopauttaa, niin koko uloke kupsahtaa kumoon. Frontonilla tarkoitan tätä Törnäväntielle näkyvä jälkikäteen rakennettua satulamaista osa. Katto oli myös n. 20 cm vajonnut toiselta puolelta. Tiili on ollut rakenteille melko raskas taakka. Etenkin kun taloamme on korotettu n. sata vuotta sitten. Muutostyöt on tehty silloin paikka paikoin vähän turhankin siroin rakentein. Olemmekin ihailleet sitä, kuinka kaunis satula on ja siihen on selvästi satsattu, vaikka piilossa olleet rakenteet eivät ole niin laadukkaat olleet. Nyt rakenteet on korjattu ja tehty tukeviksi. 

Törnäväntien puolen satula
Vesikatteen rakenne tulee olemaan seuraavanlainen: alla olevan harvalaudoituksen päälle on tehty uusi umpilaudoitus ja sen päälle aluskatteeksi on laitettu huopa. Huovan päälle tulee käsityönä tehty konesaumapeltikatto. Tarvittavat tuuletusaukot tulevat tietysti sinne, minne ne kuuluvat. Vesikourujen tilalle tehdään jalkarännit.

Minäkin todistettavasti kattotöissä.

Silloin, kun taloon tehtiin korotus ja huoneet yläkertaan, siirrettiin myös sisääntulo talon toislle puolelle. Luulen, että muutokset ovat olleet ajankohtaiset silloin, kun talon käyttötarkoitus on muutettu koulusta yksityisen perheen kodiksi. Kaksikerroksinen kuisti katon kurkistusikkunoineen lienee tehty vielä myöhemmin. Joku viisaampi sanoi, että kuisti on mahdollisesti 1950 -luvulta. Meille kuistia ei ole vielä suunniteltu ollenkaan. Jostain syystä arkkitehtiä tähän projektiin on ollut haastavaa saada. Otan vastaan vinkkejä tekijöistä. Mielellään osaava ja kohtuuhintainen.

Aluskate. Kuisti puuttuu.

Sisällä on vaihdettu välipohjan lahonneita niskahirsiä ja seiniin on laitettu uudet följärit. Niskat ovat kyllä upeat. Ne nähtyämme teimme päätöksen, että katon hirret jäävät näkyviin alakertaan. Seinät eivät jää hirsipinnalle, joten on mukava saada vähän rakenteitakin esille.

Sisältä.
Niin ja onhan meille muurattu myös piiput viimeisen kuukauden sisällä. Olen niin iloinen, että pidin pääni vanhojen tiilien uusiokäytöstä. Säilytimme vanhat hormit, mutta katon päälle tulevat piiput muurattiin uudelleen. Niihin käytettiin yläkerran purettujen pönttöuunien patinoituneita tiiliä. Piipuista tuli kauniit. Pohdimme vielä kruunujen tekemistä piippuihin, mutta koska talossa on muutenkin koukeroita ja yksityiskohtia, niin piiput saivat jäädä suoriksi kauniine tiilineen. Palotarkastajalta tuli vielä määräys slammata piiput sekä sisältä että ulkoa

Mikko putsaa vanhoja tiiliä.

Uusi piippu
Vuoden loppuun mennessä talossa tulee olemaan uuden konesaumapeltikaton lisäksi ikkunat paikoillaan.  Jouluun hurahtaneena ihmisenä haaveilen, että tänä vuonna meillä olisi ikkunoissa jouluvalot. Ja tiedättekö mitä? Ajattelin, että vuoden päästä jouluna valojen lisäksi siellä asuu myös ihmiset.  

Talo eilen. Työvaiheena katon laudoitus.

Ai niin. Loppuun blogisuositus. Taiteilijaystäväni aloitti blogin kirjoittamisen. Jos haluat päästä Blue velvet -moodiin laatulukemisen avulla, niin tässä:  http://kuutuolilaulu.blogspot.fi/ . Olkaa hyvät!
  

 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hyvästit Sykerölle!

Heipat taas Östikseltä! Jotenkin tänä kesänä on päässyt käymään niin, että on kokoajan odottanut sen alkua ja nyt yhtäkkiä alkaakin taas työt! Mikko vasta aloittelee lomaansa, joten talon kannalta minun töiden alku taitaa olla vain positiivien asia, kun ei voida oikein lähteä reissuunkaan. Tosin emme olleet mitään matkustelua tälle kesälle ajatelleetkaan. Sattuneesta syystä.






Talolla on kuistin purku nyt ajankohtaista. Ja muutaman todella sitkeän pulun häätäminen. Ne pulut eivät pelkää mitään. Aina vaan katsovat ihan hölmistyneenä, että miksi me tullaan niiden kotiin. Luulen, että nyt on joka kolo tukittu. Että hyvää jatkoa vaan tipusille!

Lapsikin tän perinnerakentamisen osaa!

Koitan tässä lintutarinoilla vältellä aihetta kuisti. Olen tosi innoissani, että pääsemme siitä homeensyömästä eroon, mutta samalla lähtee iso osa sitä talon identiteettiä millainen se on ollut viimeiset n.60 vuotta. (Kuitenkin vain kolmasosa talon iästä!) Kuistin yläikkunat ovat aina olleet talon silmät.Sieltä se on kurkkinut vierailijoita samaan tapaan kuin Tohtori Sykerön talo. Äsken kun lähdimme talolta, niin juuri nämä ikkunat olivat poissa. Huomenna on pakko purkaa loputkin kuistista. Näky oli nimittäin melko surkea. Kuvat puhukoon puolestaan.      

Before

Crazy moottorisahamies!

Neljä kattoa

Ja after. Nyyh.
Hirsikorjausten osalta viedään viimeisiä. Sen jälkeen alkaa katon suoristus ja kaiketi kattokin nakutellaan uusiksi. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Peace and love

Hauska tai oikeastaan tylsä yhteensattuma. Aloitin aamulla blogin päivityksen, kunnes elämä tuli jälleen kerran väliin. Se yhteensattuma oli anonyymin viesti: "Et vissiin päivitä tätä enää. Onkohan innostus loppunut, sekä blogiin että taloon...?" Moni muukin varmaan miettii samaa asiaa. Tottahan se on, että kun blogia kirjoittaa, on vastuu sen päivittämisestä. Kysymykseen vastaus on, että kyllä ja ei. Blogin pitäminen on työlästä, eikä minulla ole siihen kovin paljon aikaa. Talo sen sijaan innostaa minua lähes päivittäin, vaikka en sitä kunnostakaan. Jos kirjoittaisin blogia tiiviisti, olisi sen sisällöstä murto-osa taloa ja loppu jonkin sortin hippielifestyle jorinaa. Näin se minun elämässäni on tällä hetkellä. Säästän teidät siis vapaan elämän filosofoinnilta ja olen hiljaa. :)













Otetaan pieni pikakelaus. Mikko on ollut loppukevään ja alkukesän työkomennuksella Lapissa. Minun vanhempani muuttivat Espanjaan. Töiden ohella olen saattanut viime viikolla steinerpedagogiset yleisopinnot loppuun. Nyt nautin lasten kanssa kotielämästä. Talolla käyn kääntymässä etenkin niiden päivien jälkeen, kun ahkera timpurimme on ollut töissä. Toisinaan taas käyn vain tallustelemassa ja ihmettelemässä, mitä kaikkea maasta kasvaa. Kukkiakaan en tunne nimeltä. Satoja satoja kieloja, valkovuokkoja, metsätähtiä. Ehkä. Ainakin. Jotain sinistä myös. Isoja kuusia ja mäntyjä voisin vain tuijotella. Syreeni on kukassa. Biljoonia muurahaisia. Linnut pesii. Eilen joku orava ärhenteli minulle.






Suunnitelmissa on purkaa kuisti ja tehdä katto syksyyn mennessä. Syksyllä. Ikkunat on jo kunnostettu Justeerissa. Niiden asentamisen ajankohtaa vielä mietimme. Alapohjaan on laitettu lecasora. Lattiarakenteet on naputeltu alakertaan. Isoja, lahoja hirsiä on katkottu katosta. Se on ilmeisesti vaatinut jonkinlaisen matemaattisen laskutoimituksen kantavuudesta. Mutta what do i know? Tallustelen vain kukkakedolla. Odotan  Mikon lomaa, jolloin pääsemme remppaamaan yhdessä ja lastenhoito on helpompaa. Yksin se nakuttelu on tällä hetkellä haastavaa.       







Peace and love kaikille. Myös anonyymille kirjoituspotkun antajalle. Östermyran aurinko hengittelee, nauttii kesästä, lapsista ja elämästä. Talo rakentuu itsekseen.Tai sille se minusta tuntuu, kun on luottotimpuri.