torstai 21. heinäkuuta 2016

Asuntomessujen suosikki

Vitsit, mitä taloja asuntomessuilla! Oli kyllä juuri sitä,  mitä messuilta odottaakin: paljon ideoita, lähes joka kohteessa toistuvia muoti-ilmiöitä  (Miten niin pihaporeet in?) ja sitten ne pari uskomattoman upeaa kohdetta.


Meitä puunhalaajiakin oli alueella muistettu
Minä tunnistin suosikkini heti. Riihi. Kaikki palaset vain olivat kohdallaan. Luonnonläheinen hirsitalo, jossa sopivasti ylellisyyttä ja niin sanotusti fengsuit kohdillaan. Upealla paikalla järvinäkymällä. Persoonalliset altaat pihalla. Kuulin, että altaista tehtäisiin suihkulähteet, mutta minun mielestäni olivat tosi kivat näin Zen -henkisinäkin. Jokainenhan katsoo ympäristöään omasta lähtökohdastaan ja minuun on juurtunut steinerpedagogiikasta tuttu kauneuskäsitys. Opiskeluissa on aina painotettu laatua oli se sitten kyseessä ympäristö, taiteentekeminen lasten kanssa tai vaikka ruoka. Tämän talon ratkaisuista löysin myös yhtäläisyyttä siihen, mikä sopii steinerpedagoiseen käsitykseen laadusta. Erityisesti portaiden muotokieli ja talon materiaalivalinnat puhuttelivat tästäkin näkökulmasta.

Portaat näkyivät kauniisti ikkunasta ulos
Huomasin, että talo oli tehty koko perhettä varten.  Mielestäni lapset oli ihanasti otettu huomioon. En nyt tarkoita junarataa olohuoneen lattialla vaan kaikesta tuli sellainen tunne, että lapset kuuluvat taloon yhtä paljon kuin aikuisetkin. Latenhuone oli yhtä huolella sisustettu kuin muutkin tilat. Sieltä oli käynti omalle terassille, jossa oli hauska leikkitila. Yleensä tällainen ylellisyys suodaan vain vanhemmille. Pihalla olevat altaat ihan kutsuivat pieniä kahlaamaan. Mikko sanoi myös, että yhtä hyvin hän näkee kymmenvuotiaan siellä kellumassa uimapatjalla. Takapihan patiolla oli hiekkalaatikko hienosti keskeisellä paikalla eikä missään tontin nurkassa piilossa. Näin päiväkodin tätsyn roolissa minua aina ilahduttaa huomata, että lapset ovat etusijalla. Sinänsä hauskaa että Mikon mielestä talo oli hyvä senkin takia, että lasten lennettyä pesästä pohjaratkaisu on käytännöllinen kahden aikuisen tarpeisiin. Totta tuokin.

Yläkerran olohuone

Lastenhuone




Takapihan allas
Ja sitten ne portaat. Todella upeat. Niinkuin taideteos. Portaat ovat lähes aina hankalat. En muista koskaan mitenkään erityisesti pitäneeni mistään rappusista (lukuunottamatta hulppeita taidemuseoita) ja toden puhuakseni en todellakaan tiedä millaiset portaat meille aurinkotaloon saadaan. Aiheesta meinasikin tulla pienimuotoinen kärhämä Riihen rappusilla. Taisin ehdottaa Mikolle, että tehdään meille samanlaiset.  Ja Mikko taisi muistuttaa elämän realiteeteista tilan koon suhteen ja minä taisin sitten syyttää negatiivisuudesta.Mutta jos oikein haluaa, niin kyllähän Östiksellekin yksi veistos portaiden muodossa tarvitaan. 



Riihessä oli jonoa ja tungosta,  kun kävimme. Kuvatkin ovat sitä luokkaa. Eivät ole niin eduksi kuin, mitä talo oli. Onnittelut omistajaperheelle todella kauniista kodista.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Missä mennään?

Terveiset täältä Seinäjoen Y- talolta. Jännitän tuomiota jalkapöydän paranemisesta. Talolla olisi sata työtä, joihin tulisi tarttua. Minulla lähinnä siivoaminen ja kuistin ikkunoiden korjaus. Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin mitä teemme tällä hetkellä. Laitan teille muutaman kuvan eiliseltä illalta.

Sillä aikaa, kun meillä muilla on sirkushuveja ylläolevan kuvan malliin, on Mikko tasoittanut kivijalkaa tulevan listan alta. 



Viimeaikoina on siis asennettu näitä alarivin listoja, veistetty koristelistaa ylhäälle ja maalattu taloa.



Talon päädyt ja länsipuoli ovat kaikki työn alla. Itäpuoli, johon kuisti rakennetaan näyttää vielä aika karulta. Tosin senkin laudoitus on käsittelyssä ja veistetyt korsitelistat tulevat entisen kuistin kohtaan. Jos muistatte,  niin kuisti oli kaksikerroksinen ja nyt teemme siitä yksikerroksisen.


 
Piha kaipaisi auttavaa kättä. Eilen keskityimme enemmän makkaranpaistoon. (Kuvassa Mikon sisko)
Ylläolevassa kuvassa Mikon ja timpurin veistämät listat. Näistä olen erityisen ylpeä. Ne tuovat taloon juuri sitä erityistä fiilistä, kun  asiat tehdään näin pieteetillä. Samoin kuin ikkunoiden  korjaus.  Kaikki, jotka ovat joskus vanhan talon ikkunoita korjanneet, tietävät mistä puhun. Pelkästään yhden pikkuikkunan kittaus ja maalaus vaatii aika monta työvaihetta ennen valmistumistaan. Minulla, kun on tapana uskoa kaikkeen maailmaa suurempaan, niin uskon, että tällainen hartaudella tehty työ myös jättää jälkensä itse taloon. Se on osa sitä paljon puhuttua talon henkeä tai sielua. 


Kuistin ikkunat vaativat vielä aika monta tuntia työtä.


Eiliseen mahtui myös makkaratikkujen veistoa ..
.. naapuritontin tapahtumien ihmettelyä ja jotenkin kummasti pikupojan leikit loppuivat siihen, että housut olivat reilusti koirankakassa. Yöllä sitten pestiin vielä pyykkiä. Naapurissa muuten näytti siltä, että kohta alkaa kerrostalo nousta.

Nuan vaan tuli blogitekstikin kirjoitettua. Kipsi ja kepit jäin Y- talon mäjelle. En tiedä,  kuinka viisasta on heti lähteä kiertämään asuntomessualuetta kipeällä jalalla,  mutta sinne me nyt Mikon kanssa suuntaamme. Raporttia pukkaa myöhemmin. 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Piirustukset

Mikolla alkoi loma ja minä taidan päästä kipsistä eroon ensi tiistaina. Se tarkoittaa meidän perheessä työleiriä Östiksellä. Ja on tätä odotettukin. Luottotimpurimme on toki pitänyt huolen, että hommat etenevät. Ja on siellä esikoinenkin maalisutia heilutellut. Tulokset alkavat näkyä.



Olemme myös saaneet lopulliset piirustukset ja täytyy sanoa, että olen sataprosenttisen tyytyväinen. Vanhaa taloa tehdessä ensin aina skeptisesti haistelee onko yhteistyökumppani samoilla linjoilla itsensä kanssa, sillä tähän lajiin todella mahtuu mielipiteitä. Me kaikki olemme tietysti omasta mielestämme oikeassa. Olemme olleet onnekkaita ylipäätään kaikkien toimijoiden suhteen. 

Olette jo näitä piirustuksia nähneetkin, mutta haluan niitä vielä katsella itsekin. :)


Olen huono vastaamaan blogin kommentteihin, kun en niin usein käytä tätä kanavaa ja haluan myös tietää kenen kanssa keskustelen. Facebookissa olen aktiivisempi ja vastaan kyllä mielelläni sitä kautta. Viimeksi oli kommentti liittyen huonejärjestykeen. Kirjoittaja oli sitä mieltä, että olohuoneen tulisi olla etelä- länsipuolella, koska siellä oleillaan ja perinteisesti vanhoissa taloissa näin on ollut. Suunnittelijamme ensimmäinen kysymys taisikin olla, että mikä on kotimme paras paikka. Missä viihdymme? Vastaus oli, että tykkäämme laittaa ruokaa. Siksi hän varmasti  ehdottikin keittiön  siirtoa tälle omalle paikalleen . Tässähän oli alunperin kodinhoito-/työhuone. Niin paljon en tykkää pyykkiä pestä. Ja olohuone meillä toimittaa tällä hetkellä tyttöjen tanssisalin virkaa.

 Yläkerta on  lasten oma alue. Haastetta toi suihkun lisääminen kasvaville lapsille. Pieni se on, mutta vältytään oven kopistelulta aamuisin. Yläkerran keskimmäiseen huoneeseen laitetaan talon ulkorakennuksesta löytyneet pariovet. Ne ovat todennäköisesti olleet joskus talon ulko-ovet. Ja kun lapset joskus lentävät pesästä, niin näiden lasiovien taakse on helppo tehdä yläkerran pieneen aulaan avointa tilaa.
Talon ympärille rakennetaan aita. Porteissa on tietysti  aurinkokuva.

Kaavasta huomaatte, että talo sijaitsee kahden tien kulmassa. Nykyistä sisäänkäyntiä siirretään jonkin verran eteenpäin. Suojelumerkinnän talo ja ulkorakennus saivat viime lokakuussa.

Mukavaa viikonloppua!  Täällä Seinäjoella on nyt Tangomarkkinat ja asuntomessutkin avautuivat yleisölle tänään.  

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kesän kynnyksellä

Heippa taas tukijoukot ja muut sivuille eksyneet!

Täällä on hypätty kesälaitumille vähän toisin kuin oli ajateltu. Suunnitelma oli, että teemme Mikon kanssa pienen matkan tähän kesäkuun alkuun ja sen jälkeen alkaisi kunnon raksatyöt minunkin osaltani. Mikkohan talolla on jo puurtanut kaikki illat töiden jälkeen. Kohtalo puuttui peliin ja Havannan matkan viimeisenä iltana teloin korkokengissä jalkani. Huippuhauskan illan lopputulema oli murtunut jalkapöytä. Nyt sitten ihmettelen täällä kotona saapaskipsi jalassa ja köpöttelen sauvoilla eteenpäin. Hyvä puoli on se, että ajatukset harhailevat bloggaamisen ja konmarituksen puoleen. Näille kummallekin asialle olen aikaa toivonut ja nyt sitä lienee olevan.

Komea keppi on tarpeelliseksi käynyt tuliainen.
Viimeksi päivittäessä taisin mainita suunnitelmista. Ne ovat nyt pyörittelyn jälkeen loppusuoralla. Huonejako on vähän erilainen kuin olimme ajatelleet. Näin sitä käy, kun tekee töitä ammattilaisen kanssa. Ei vain itse osaa ottaa niinkään päivänselvää asiaa huomioon kuin auringonkierto ja valonmäärä huoneissa. Meillä meinasi olla elämä vallan talon itäpuolella, mutta nyt piirustusten jälkeen keittiöön paistaa etelästä ja lännestä. Alunperin ihastuin Östiksen isoihin ikkunoihin sekä korkeisiin ja valoisiin huoneisiin. Tällä huonejaolla saamme tosiaan valosta nauttia. Vanhassa talossa ja varmasti uudessakin joutuu aina tehdä kompromisseja. Pesuhuone on aika pieni, mutta halusin kuitenkin pyykkäykselle pienen vaatehuoneenkin. Suunnitelijalla oli hyvä ratkaisu tähänkin kylppäri-vessa-vaatehuone -kombiaatioon. Tässä vähän huonosti napattu kuva viimeisimmästä versiosta.




Ulkopuolelta talo on ihana kuin piparkakku. Kuistin ikkunat löysin Facebookista ja taitavat olla 1920 -luvulta. Mistä lie kauniista lasikuistista pelastetut salmiakkiruudut. Näissä ikkunoissa riittää vielä fiksaamista.




Tällä hetkellä taloon asennetaan tuulensuojalevyjä ja tehdään maalaushommia. Tuulensuojalevyt tuntuivat järkevältä vaihtoehdolta talon lämpimänä pitämiseksi, sillä ulkolaudoitusta oli jo jouduttu irroittamaan reippaalla kädella laajojen hirsikorjausten vuoksi. Laudoitus on numeroitu ja tullaan asentamaan takaisin paikoilleen. Poikkeuksen tekee eteläpääty, joka oli niin huonossa kunnossa, että katsoimme parhaaksi höyläyttää kokonaan uudet lankut.

Pohjoispääty

Etelän puolta

Kasvavia Östksen muksuja kesän kynnyksellä

Kun nyt kirjoittamiselle riittänee aikaa, niin olisitteko kiinnostuneita Havannan matkakertomuksesta? 




sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Asuntomessut 2016

Hyvä fiilis näköjään jatkuu sunnuntainkin puolelle. Eikä ihme, sillä eilen oli ihan mahtavan mukava, leppoisa, hauska ja erityisesti inspiroiva päivä. Aamupäivällä oli treffit Östiksen suunnittelijoiden kanssa ja heti sen päälle monta tuntia Seinäjoen asuntomessualueella kymmenien bloggaajien kanssa. Ei paremmin olisi voinut osua: suunnittelijan kanssa kävimme läpi pohjapiirrustusta ja mietimme erilaisia sisustusratkaisuja. Sen jälkeen sain nähdä livenä asumisen uusinta uutta.





Heti alkuun iso kiitos Hannalle ja Tiinalle blogitapahtuman järjestämisestä! Päivä sujui mitä parhaiten mainiossa Kanivinon, Osuuskaupan Jennin ja Saltunraitin seurassa.

Treffit Kimara Katariinassa


Asuntomessut olivat minulle positiivinen yllätys. Mielestäni alue oli monimuotoisempi kuin ne, joissa itse olen käynyt. Rakentajat ovat selvästi rohkeita oman tien kulkijoita. Toisistaan poikkeavat kohteet antavat taatusti hyviä vinkkejä ja inspiraatiota kaikenlaisten vierailijoiden omiin rakennus - ja sisustusprojekteihin. Alueesta pidin erityisesti luonnon takia. Jokaisen talon ikkunasta näkyi metsämaisemaa tai Kyrkösjärveä. Olenkin pitänyt hulluna rakennustapaa, joka ensin vetää sileäksi kaiken puuston ja toisaalta olen luullut, että puut eivät kestä voimakasta rakentamista. Messualue osoitti tämän luulon vääräksi. Erityisesti jäi mieleen Lumiance -talon olohuoneesta kumpuileva metsämaisema.

Lumiance oli muutenkin yksi suosikeistani. Mikrosementti lattiana toimi täällä loistavasti.

Täysin valkoinen sisustus näyttäisi jääneen vähemmälle. Sen sijaan rohkeaa mustaa näkyi ja myös puuta. Räsymattoja oli monenlaisia ja erilaisista materiaaleista tehtyjä. Villamatoista taitaa olla paimentolaistyyppiset nyt in. Liesituulettimia tuijottelin oman intressini vuoksi. Voi olla, että itse olen jäänyt tässä lajissa 80- luvulle, mutta kylläpäs niitä onkin monenlaisia! Paras tuuletin on tietysti se, joka ei näy. Joissakin taloissa tuuletin on piilotettu kattoon. Siihen on tieysti omat määräykset katon korkeudesta eli ei onnistu meillä. Ja voihan sen kristallikruununkin sisälle kätkeä kuten Villa Roihussa.

Kannustalon Pohjanmaasta löytyi meidän tyyliin sopiva Franken liesituuletin.


Jälkikäteen huomasin, että oma suosikkini on vuosi toisensa jälkeen Kannustalon kohde. Sinne olisin voinut kömpiä heti tirsoille pellavalakanoiden väliin. Kannustalo oli onnistunut luomaan modernin pohjalaistalon täydellisen ihanasti. Mitään en olisi lisännyt tai ottanut pois. Yksityiskohdilla on väliä. Katsokaa vaikka kuvista. Talon on suunnitellut Kati Rasku ja sisustuksesta vastaa Helena Karihtala.






Itse ajattelin ottaa kaiken asuntomessuista irti ja käydä paikan päällä monta kertaa.Hauskaa nähdä, miten talot vielä muuttuvat ja millaista tulee olemaan valmiilla alueella.

Talo Markissa oli mahtava suojaisa markki ison ulkorakennuksen ja talon välissä

Modernista mummolasta ja Lakean Mäihästä löydät lisätietoja sisustussuunnittelijan omasta blogista

Olen heikkona päällekkäisiin mattoihin, vaika meillä se olisi mahdotonta.

No words. Kohde 21. Menkää itse.




Tästä kaikesta iso kiitos kaikille päivän mahdollistajille:  Mallaskosken Panimoravintolat , Hotelli-ravintola Alma, Kupilka, Seinäjoen Kaupunginteatteri, Lapuan Kankurit, Pro Agria, Valkoinen Puu, Sarkoa ky ja Seinäjoen Asuntomessut. Ja tietysti rakentajat, jotka päästivät kurkkaamaan vielä keskeneräisiin koteihinsa! 




Hemmoteltiin meitä pienin lahjoinkin. Kiitos Lakealle mätsäävästä parkkikiekosta! Kiitokset myös Lennolille, Lapuan kankureille, Keltaiselle keinutuolille ja Topi -keittiöille.

Östermyran kuulumisiin palaan tuota pikaa. Talolla on taas rakentaminen alkanut talven hiljaiselon jälkeen. Facebookissa pientä päivitystä.



  

perjantai 15. tammikuuta 2016

Puhutaan sisustamisesta

Minähän taikauskoinena uskon kaikkeen mystiseen. Tämän talon suhteen varsinkin olen luottanut siihen,  että kaikki menee parhain päin. En ole hetkeäkään ollut huolissani mistään. No, joskus on ottanut ihan kunnolla päähän. Esim. ikkunaprojekti. Se on välillä tihkaissut ihan kunnolla. Toisaalta nyt meillä on hyviä tekijöitä, eikä sekään huoleta. Oikeat ihmiset tulevat oikeaan aikaan. Meidän taitavalle timpurille sietäisi myöntää joku vanhojen talojen superpelastajan palkinto. Sen verran monta vanhaa taloa hän on kunnostanut .  Ja nyt kun puhutaan sisustamisesta, niin meillä on Tuomelan Paula. Paula on sisustus- ja kalustesuunnittelija. Taisi olla Provinssi parin vuoden takaa,  kun hän lupautui suunnitelmat tekemään. Paula on tyyliltään paljon trendikkäämpi kuin me ja ajan hermolla noin muutenkin. Siksi onkin niin hienoa, että hän on selvästi kuunnellut tarkasti irrallisia heittojani, koska yhtäkkiä sain viestillä kuvakollaasin, joka sopii tyyliini. (Mikollehan sopii kaikki tyylit.) Suuntaus menee kuulemma folkloren puolelle. 

Tätä on folklore:

Ja tätä se olisi meillä:


Meillä on tosi monta vanhaa tuolia ja mietin uskaltaisinko maalata ne noin villeiksi kuin tuossa ylhäällä oikealla. Tai uskallan kyllä, sillä tuolit eivät ole mitenkään kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisia,  mutta osaisinkohan. Meidän eteisen lahjaksi saatu pinkki penkki sopii tähän kuin nenä päähän.  




Meille on näitä kalusteita siunaantunut sieltä täältä. Uskomattoman ihanan sinisen pöydän ostin kaveriltani. Se on vanha kuin taivas ja alkuperäisessä maalissaan. Näin villiä kansanperinnettä en tiennyt Pohjanmaalta löytyvänkään, kun on tottunut tummasävyisiin pohjalaiskalusteisiin. Eipä vissiin Paulan folklorea? 




Taisin tässä yhtenä päivänä luvata paljon. Nimittäin, että me muutetaan tänä vuonna Östikselle.  Ja kun lupaus on Facebookissa annettu, niin sitä ei varmaan kehtaa mennä rikkomaankaan. Sisustus on siis syytä miettiä jo ennenkuin lattiat ovat saaneet eristeitään. Oikeastaan tartuin tuumasta toimeen ja tilasin nettikirppikseltä 50 -luvun valokatkaisijoita. Nämä olivat käyttämättömiä ja alkuperäisissä pakkauksissaan. Ystävääni kompaten: "Tekisi mieli heti sytyttää tai katkaista ".



Kyllä me kohta tupareita juhlitaan ja silloin palaakin valo läpi yön.