sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Vinkki perinnerakentajille

Ilmainen neuvo kaikille kohtalotovereille: hanki vertaistukea lähimaastosta! Perinnerakentajat kyllä löytävät toisensa. Aina joku tietää jonkun, jolla myös on ihan järjetön projekti vanhan talon kanssa. Sitten vaan ajatte rohkeasti pihaan ja uskon, että olette tervetulleita. (Tosin Mikko sai kerran ovirokkaa vanhalta tutulta, mutta se on vaan naurattanut jälkikäteen. Oli ehkä vähän erakoitunut yksilö. Niinkin voi perinnerakentajalle käydä, jos ei verkostoidu ajoissa.) Me kävimme tällä viikolla kahdessakin eri kohteessa. Joupin vanhalla tuvalla ja sitten erään pariskunnan luona.  Ihan kutsusta tällä kertaa.


Kuva Marko Pänkälä


Olisimme varmaankin puhuneet tämän pariskunnan kanssa aamuun asti. Mahtavaa, kuinka samassa kohdassa projektimme ovat. Ja samanlaisia ajatuksia ylipäätään kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Vinkkejä ja vertaistukea. Heidän talonsa on todella kaunis ja omalla tavallaan uniikki. Etelä-pohjanmaalla joskus tuntuu, että pelastetaan vain pohjalaistaloja, mutta on täällä muutakin. 

 

Talon rouvalla tuntui olevan viherpeukaloa, josta olen vähän kateellinen. Olen kyllä myös päättänyt löytää sisäisen viljelijäni, vaikka lähipiiri ei aina oikein anna luottoa hyötypuutarha -ajatuksilleni. Harmi, etten kuvannut enempää heidän pihaansa. Siellä oli mm. vaahteramaja eli vanhat vaahteran ympyrän muodossa sisäänkäynnillä. 


Joupin vanha tupa sitten taas on vähän erilainen kohde. Talo oli pelastettu vuodessa. En tiedä oliko minulla joku virus, mutta suunnilleen tämän informaation kohdalla minulla alkoi migreeni. 

 

Vanha tupa on sen takia eri maata, että rakennus ja ulkorakennukset on tarkoitettu juhla- , kokous tai vaikka vain saunatiloiksi. Väkeä mahtuu paljon, mutta järjestävät tilaisuuksia ihan pienillekin porukoille. 

 

Vanhalla tuvalla meille tuli Mikon kanssa ihan sama fiilis. Talossa on hyvä, rauhallinen tunnelma. Remonttia oli tehty järkevästi paljon vanhaa säästäen. 

 

Kyllä täällä mielellään pirskeet pitäisi. 
Tästä talon nettisivuille!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kaakeliuuni ja kylpyhuoneen lattia

Taidan odottaa kesää yhtä paljon kuin joskus koululaisena. Tämä kesä on ensimmäinen, kun oikeastaan voin tehdä talolla jotain. Aikasemmat vuodet ovat olleet minun osaltani vain ihmettelyä. Kaikkein parasta on se, että nyt talosta alkaa muotoutua juuri se meidän koti. Jos olisin ihan vaan kertarysäyksellä päässyt hankkimaan tavaraa ja sisustamaan, niin lopputulos olisi aivan toinen kuin nyt. Erityisen onnellinen olen lattialaatoista ja kaakeliuunista. 

Kummatkin ovat turkulaisen Antti Paanasen kädenjälkeä. Antti oli kyllä nopea tekijä, mutta käsityönä tehtyjä tuotteita ei vain voi hakea samalla tavalla kaupan hyllyltä. Pitkässä projektissa on se etu, että voi oikeasti tilata juuri sellaista kuin haluaa.

 

Lattialaatoiksi halusin maanläheiset terrakottalaatat. Kuitenkin niin, että käytetään erilaisia savilaatuja, jotta pintaan tulisi elävyyttä. Käsityönä tehdyissä laatoissa on muutenkin epätasaista pintaa ja siinä sen juju piileekin. Ehdotin Antille, että hän tekisi muutaman auringon piiloon laattoihin, mutta hänellä oli parempi idea mehiläisistä. Laatan muotohan on kuin suoraan hunajakennosta. Kuinka kiva idea juuri Aurinkotaloon!

 

Kaakeliuunia olemme etsineet ihan alusta asti eli yli kolme vuotta. Olen saattanut tuskastumisen partaalle muutaman myyjän, kun mikään ei ole kelvannut. Oli paras tilata tämäkin käsityönä Kakluuniverstaalta. Uuni on perinteinen kuppikaakeliuuni eli samalla tekniikalla tehty kuin antiikkiset kaakeliuunit. Värinä on kirsikka. Laatat on lasitettu. Pinta ja väri ovat nämäkin hyvin elävät. Käsityön jälki näkyy.

 

Nämä materiaalivalinnat tekevät Aurinkotalosta juuri meidän näköisen kodin. Tämä näkyvä osuus innostaa kaikkein eniten saattamaan talon loppuun.